hakuprosessi part. 2

Heijsan!

Nyt seuraa jatkoa tähän hakuprosessipostaukseen... Kuten part.1 sanoin, joskus marraskuussa alkoi armoton säätö papereiden kanssa. Papereita piti tulostaa rotareiden sivuilta ja piti hakea lääkärintodistuksia ja käydä hammaslääkärissä ja kaikkea muuta säätöä. Kun viimein luulin saaneeni paperit valmiiksi, ne olikin ihan perseellään. Tajusin, et ne tiedot jotka olin täyttäny tulostamiini papereihin olisi pitänyt täyttää nettiin ja sieltä aukeavaan ohjelmaan. Kun tämän tajusin, iski pikkunen paniikki, ja kun en saanut ohjelmaa auki, tuli totaalinen paniikki ja stressi päälle. Soittelin ihan paniikis puheluita joulun aikaan ja väänsin niitten papereiden kanssa koko joulun ja viimein sainkin asiat järjestykseen ja paperit eteenpäin.

Papereiden joukkoon piti tehdä myös kirje itsestään englanniksi. Kirje on se jonka pohjalta varsinainen sijoittautumisvalinta tapahtuu eli siis host-klubi valitsee sinut sen pohjalta. Ton kirjeen kirjottaminen oli harvinaisen hankalaa, sillä englanti ei todellakaan ole vahvimpia aineitani, mutta onneksi sain myös hieman apua, sillä eräs ystävistäni puhuu englantia yhtenä äidinkielenään ja hän luki kirjeeni läpi ja korjasi samalla räikeimmät virheet ja antoi palautetta kirjeestäni. Myös vanhempien piti kirjoittaa kirje, joka olisi ennemminkin isäntäperheelle osoitettu. Tän osalta mulla oli pikkasen vääntöö äitin kaa. Äiti ei iha tajunnu et niitten pitää kirjoittaa se ilman mun apuu tai niin että mä en oo osallisena. Kun iskä ja äiti ei sattumalta oo mitää kielineroi ( periytyväominaisuus?) nii mun täti tuli sitten auttamaan niitä kirjoittamaan sen puhtaaks.

Papereihin piti myös nimetä vaihtoehtomaat. Ne olivat alusta asti aivan selkeät. Halusin ehdottomasti englannin kieliseen maahan, ja maa jossa olisi koko vuoden "kesä" kuulosti tooooosi hyvältä, sillä inhoan talvea ja lunta sydämeni pohjasta, koska olen kaikki talvet kipeänä, joten Australia oli siis ykkösvaihtoehto. Toiseksi laitoin Uuden-Seelannin, mutta jos rehellisiä ollaan, en missään nimessä halunnu sinne. Mä en osaa selittää miks mut se ei vaa jotenki houkuttele mua yhtään. Uuden-Seelannin laitoin siksi, että se tukisi Australiaan pääsyäni. Kolmanneksi vaihtoehdoksi laitoin USAn.

Eli jos joku suunnittelee rotareitten kautta vaihtoon hakemista ja pääsee läpi, niin eka täyttää nettiin tarpeelliset tiedot käyttäen Exploreria ja sitten sen kautta aukeaa sellanen ohjelma, niin sinne täytetään sitten loput tiedot. Kun tiedot on täytetty, paperit pitää tulostaa ja sitten kiikuttaa tarvittavat paperit lääkäreille ja hammaslääkäreille ja pyytää heitä ottamaan neljät kopiot kaikista papereista ja kuittaamaan kaikki paperit sinisellä kynällä. Kun kaikki tiedot on täytetty nii seuraavaks kaikista papereista neljät kopiot ja sit nimet alle ja paperit eteenpäin. Kuulostaa aika simppeliltä vai mitä?

Sitten alkokin se odottaminen ja sähköpostin kyttääminen. Olin lueskellu muitten rotaryvaihtareitten blogeja ja arvioin et maan saisin tietää joskus tammi-helmikuussa aikaisintaan, mutta tammikuu meni, helmikuu meni enkä saanut mitään tietoja. Sitten tuli kutsu koulutustilaisuuteen ja kutsussa luki, että jos ei ollut siihen mennässä saanut mitään tietoja, maan saa sitten tietää koulutuksessa. Ei siinä sitten muu auttanut kuin odotella koulutusta, joka oli 19.3.

Pari päivää ennen koulutusta olin koulussa kavereiden kanssa  koneella tuntien välissä ja kävin sitten pikaisesti facebookissa ja huomasin että olin saanut kaksi kaveripyyntöä. Kun klikkasin pyynnöt auki ja kumpikin tyyppi oli ihan random ja toinen oli vielä hieman vanhempi mies, olin sillai että tässä on nyt jotain mätää, joten katsoin näkyykö näiltä hemmoilta missä he asuvat. Huomasin että toinen asuu Brasiliassa ja tämä vanhempi mies jossain tuppukylässä Idahossa, Jenkeissä. Siinä vaiheessa tajusin, että voi *ittu mä lähen näköjään Idahoon ja menin ihan sekaisin. Me googletettiin heti Idaho (vaikkakin mulla oli aika selvä kuva et missä se on jne.) ja kun kattelin niitä kuvia olin ihan, että ei oikeesti, mä en lähe tonne (kattokaapa huviksenne millasia kuvia tulee kun kirjottaa googlen kuvahakuun Idaho... joitakin noi kuvat saattaa houkuttaa mut mua ne eivät silloin todellakaan, sillä mä olin lähdössä surffaamaan Australiaan enkä patikoimaan jonnekki kopioSuomenluonnosta-paikkaan). Mun kaverit oli vaa iha sillai että et sä voi tietää et sä lähet sinne ja itsekkin yritin uskotella että kyllä mä vielä sinne Australiaan lähen ja kieltäydyin kattomasta sähköpostia. Seuraavilla tunneilla mun keskittymiskyky oli ihan hukassa ja kelasin vaan et tää ei voi olla totta. Kun päästiin vikalta tunnilta vähä aiemmin, pyysin että mun kaveri tulis henkiseks tueks (ja samalla puskuriks mun reaktiolle), kun kävisin kattoo sähköpostin. Kun kirjauduin sähköpostiin, siellä yllätysyllätys luki että yksi uusi sähköposti ja kun avasin sen, ensimmäisenä siinä luki Welcome to Southern Idaho! ja mun unelmat Australiasta hiekkarantoineen ja surffareineen valu viemäriin ja sekosin. Tällä kertaa mun reaktio oli aika samanlainen kuin edellisillä kerroilla mutta iha toisenlaisessa mielentilassa (terkkuja vaa niille abeille jotka oli siinä viereisellä koneella). Mä kiljuin jälleen koulun käytäväl mutta tällä kertaa kirosin ja hoin että mä en OIKEESTI lähe minnekkää Idahoon!!

 ton näkönen olin varmaan kun avasin sen sähköpostin

Kun sain koottua itteni (siihen meni hetki) lähin parkkipaikalle jossa äiti ootti auton kanssa puhuen puhelimeen. Yleensä mun naamasta näkee mun mielentilan aika helposti ja kun tulin autoon äiti vilkas mua ja sano puhelimeen, että "Henna on tainnu saada tietää minne se lähtee" ja lopetti puhelun. Sitten mä kerroin, että missä tulisin viettämään ensi vuoteni ja suoraan sanottuna mua *itutti ihan sikana.


Nyt kun tosta on kulunu n. kuukausi oon itseasiassa tyytyväinen tohon Idahoon varsinkin nyt kun sain tietää pääseväni Boiseen, mutta aluks olin vaan niin pettynyt, sillä olin kuvittelut pääseväni Australiaan ja että oppisin surffaamaan ja voisin hengailla sortsit jalassa melkein koko vuoden... Tietenkin tyhmää valittaa tollasesta, kun olen sentään päässyt vaihtariksi, koska kaikki eivät saa tällaista tilaisuutta. Tohon mun suhtautumiseen on vaikuttanut tosi paljon myös se että sain tietää että Idahoon tulee 16 muuta Rotaryvaihtaria, mutta itse olen ainut suomalainen. Muut vaihtarit, siis ainakin ne joiden kanssa olen jutellut facebookissa, ovat vaikuttaneet todella kivoilta. Asiaan vaikuttaa myös tietenkin se että pääseen 3 päiväksi NYKIIN! Nykiin kokoontuvat kaikki Jenkkeihin tulevat vaihtarit eli siellä näen ainakin paljon uutta porukkaa ja pääsen toteuttamaan pitkäaikasen haaveeni päästä käymään New Yorkissa!

Kuvat jälleen googlesta

Henna